Rapakon toisella puolella

Taas on ehtinyt vierähtämään (liian) kauan aikaa viimeisestä blogikirjoituksesta. Elämäni viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hässäkkää kun olen valmistellut muuttoani Suomeen ja viettänyt aikaa Amerikan vieraiden kanssa. Aloitetaanpa siis tämä kirjoitus vaikka lukukauden lopusta. Sain palautettua viimeiset koulujutut maanantaina 22/04 jonka jälkeen lähdin heti seuraavana päivänä kohti Floridaa moikkaamaan hyvää ystävääni Kyraa. Kyra on siis hollantilainen kaverini johon tutustuin Oaklandissa kun uimme samassa joukkueessa. Kyran luona olin lauantaihin asti ja ehdimme hyvin vaihtamaan kuulumisia, käymään rannalla, shoppailemaan ja rentoutumaan. Reissu oli oikein hyvä ja olin todella iloinen kun vielä ehdin häntäkin tapaamaan ennen kun suuntasin takaisin kohti Suomea. Lauantaina palasin siis takaisin Detroitiin ja se päivä kuluikin levätessä ja pakkaillessa. Ceci oli tosiaan saapumassa Chicagoon sitä seuraavana päivänä (sunnuntaina) ja olin luvannut mennä hakemaan hänet ...

Nyt on vihdoin kevät alkanut täällä Michiganissa. Viimeiset pari päivää ovat olleet todella lämpimiä ja aurinkoisia ja huomaa kuinka oma mielialakin kohentuu ilmojen parantuessa. Toivottavasti tämän vuoden talvi oli nyt tässä ja matka kesää kohti jatkuu ilman suurempia yllätyksiä. Mietiskelin tässä juuri tänään kuinka Cecin saapumiseen on enää vajaa kolme viikkoa jonka jälkeen pian myos isäni, siskopuoleni ja hänen miehensä tulevat tänne minua moikkaamaan ja sitten lähden heidän kanssaan kohti koti-Suomea. Jotenkin en vielä oikein ymmärrä kuinka lähellä se Suomeen muutto oikeasti jo on, mutta olen asiasta kuitenkin todella innoissani. Varasin tässä juuri myos lennot Floridaan moikkaamaan ystävääni Kyraa ennen Cecin tuloa. Paljon on siis odotettavaa kun vain saan tämän lukukauden suoritettua loppuun! Viime ja tämä viikko ovat kuluneet pitkälti koulujuttujen parissa. Tosiaan lukukausi alkaa lähestymään loppuaan mikä myos tarkoittaa lisääntynyttä tehtävien määrää. Vajaa kahden viikon pä...

Taas on ehtinyt kaikenlaista tapahtua tässä viimeisen muutaman viikon aikana. Tiiu tosiaan tuli ja meni ja hänen lähtoään seuraavana päivänä lähdin Wayne Staten kanssa kisareissulle Indianapolisiin. Kyseessä oli kakkosdivisioonan NCAA kilpailut, eli vuoden suurimmat kisat. Meiltä lähti matkaan yhteensä 18 uimaria ja kaksi uimahyppääjää. Miesten joukkue suoriutui kisoista erinomaisesti, mutta muutamilla naisilla oli vähän hankalempaa. Kokonaispisteissä meidän miesten joukkue oli neljäs mikä oli ihan mieleton suoritus ottaen huomioon, että meillä oli vain 9 miesuimaria. Naiset olivat kokonaispisteissä kahdeksansia joka oli myoskin odotettua paremmin. Kisoista tuli yksi voitto (miesten 100 rintauintia) ja muutamia kakkos- ja kolmos-sijoja (viesteissä). Lisäksi monet pääsivät uimaan joko illan A tai B finaaleissa. Kisoista jäi oikein hyvä mieli, etenkin miesten joukkueen puolesta. Nyt on siis kausi paketissa ja minun valmennus-urani tässä kohtaa ohi. Kokemuksena valmennus oli erittäin palk...

Tajusin juuri tänään, että viime blogikirjoituksesta on ehtinyt jo vierähtää tovi aikaa joten ajattelin nyt kirjoitella näin sunnuntain kunniaksi. Tiiu tosiaan ehti jo tulla ja mennä joten viime kaksi viikkoa olivat aika "kiireisiä" hänen täällä ollessaan. Tiiu saapui Chicagoon melkein kaksi viikkoa sitten maanantaina ja olimme siellä kaksi yotä ennen Michiganiin tuloa. Chicagossa kävimme kiertelemässä kaupunkia ja muutamia paikallisia pubeja, mutta sen enempää meillä ei siellä ollut ohjelmaa. Palasimme takaisin Michiganiin keskiviikkona ja ehdimme olemaan täällä torstai-iltaan asti jolloin lähdimme ajamaan kohti Rochesteria (New Yorkin osavaltiossa). Tiiu oli siellä lukion aikaan vaihdossa joten menimme tapaamaan hänen host-perhettä. Rochesterissa kaikki meni hyvin, oli hauskaa ja Tiiu oli iloinen kun näki taas pitkästä aikaa vanhoja tuttuja. Sunnuntaina Tiiun host-perhe järjesti päivällisen Tiiun syntymäpäivän kunniaksi. Molemmat ruoka ja seura olivat hyvää joten ilta oli o...

Viime blogissa juuri kirjoitin kuinka talvi oli ollut siihen mennessä erittäin mieto. No sehän muuttui viime viikolla kun pakkaset nousivat ennätyslukemiin ja suurin osa kouluista oli suljettu ja ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä jos vain suinkin pystyivät. Olihan siinä muutama todella kylmä päivä, mutta mielestäni täällä taas jälleen kerran ylireagoitiin. Voi olla, että näin suomalaisena on jotenkin paremmin tottunut kireisiin pakkasiin ja lumen tuloon. Niin tai näin, ei sitä kylmyyyttä kestänyt kuin muutaman päivän ja nyt täällä on jo kaikki palautunut takaisin normaaliin. Kaksi viikkoa sitten viikonloppuna "eksyimme" Auto Show:iin Detroitissa. Kyseessä oli siis ilmeisesti joku maankuulu kiertävä auto show jonne monet automerkit toivat uusia malleja näytille ja ihmisten katsottavaksi. Joissain autoissa sai myos istua sisällä ja kokeilla miltä kyseisen auton omistaminen käytännossä tuntuisi. Olihan siellä paljon hienoja autoja, mutta aivan liian suuri väkijoukko ja muute...

Talvi Michiganissa on tähän mennessä ollut erittäin mieto ja luntakaan ei ole pahemmin sadellut. No, tänään se sitten muuttui kun heräsin aamulla ja maa oli lumen peitossa ja koko aamupäivän on satanut lisää. Maisema on heti tuhannesti kauniimpi, mutta autolla ajaminen täällä lumen keskellä ei ole mitään juhlaa. Ihmiset unohtavat aina ajamisen taidon kun maa on valkoinen ja ilma on pakkasen puolella. Minulla puhkesi rengas tuossa viime viikonloppuna ja ostin siinä samalla molemmat uudet eturenkaat mikä sillä hetkellä tuntui taloudellisesti kovalta iskulta, mutta nyt olen kiitollinen kun on uudet renkaat alla ja heti paljon turvallisempi olo. Onni siis onnettomuudessa. Floridan reissu tuli päätokseensä 6.1 jolloin palasimme takaisin Michiganiin. Loppuloma sujui oikein mallikkaasti; lämpoä, hyvää seuraa ja hyvää ruokaa riitti loppuun asti. Ajoimme yhdeksi yoksi Gainesvilleen moikkaamaan ystäväämme Kyraa joka ui meidän kanssa Oaklandissa muutaman vuoden. Hän on alunperin kotoisin Hollan...