It's a wrap

Taas on ehtinyt vierähtämään (liian) kauan aikaa viimeisestä blogikirjoituksesta. Elämäni viimeiset
viikot ovat olleet aikamoista hässäkkää kun olen valmistellut muuttoani Suomeen ja viettänyt aikaa
Amerikan vieraiden kanssa. Aloitetaanpa siis tämä kirjoitus vaikka lukukauden lopusta.

Sain palautettua viimeiset koulujutut maanantaina 22/04 jonka jälkeen lähdin heti seuraavana päivänä
kohti Floridaa moikkaamaan hyvää ystävääni Kyraa. Kyra on siis hollantilainen kaverini johon tutustuin
Oaklandissa kun uimme samassa joukkueessa. Kyran luona olin lauantaihin asti ja ehdimme hyvin
vaihtamaan kuulumisia, käymään rannalla, shoppailemaan ja rentoutumaan. Reissu oli oikein hyvä ja
olin todella iloinen kun vielä ehdin häntäkin tapaamaan ennen kun suuntasin takaisin kohti Suomea.

Lauantaina palasin siis takaisin Detroitiin ja se päivä kuluikin levätessä ja pakkaillessa. Ceci oli tosiaan
saapumassa Chicagoon sitä seuraavana päivänä (sunnuntaina) ja olin luvannut mennä hakemaan hänet
sieltä. Aaron talostakin minun piti muuttaa pois kuun loppuun mennessä joten kaikkien tavaroiden piti
olla kasassa kun lähdin kohti Chicagoa. Onneksi sain kuitenkin vielä säiloä omaisuuttani Aaronin
kellarissa sen aikaa kun olin Cecin kanssa Chicagossa. Siellä tosiaan viihdyimme keskiviikkoon asti
jolloin poimimme myos isin mukaan O’Haren lentokentältä ja suuntasimme takaisin kohti Michigania
ja siellä Ferndalea ja meidän majapaikkaamme (AirBnb). Chicagossa meillä meni Cecin kanssa kaikki
kivasti; kävimme shoppailemassa, soimme hyvin ja juhlimme minun syntymäpäiviäni. Omituista ajatella,
että olen jo 25…

Ferndalessa oleskelimme sitten viime viikon torstaihin asti. Minulla oli tosiaan valmistujaiset 03.05 joten
isi ja Ceci olivat minua kannustamassa juhlatilaisuudessa ja sen jälkeen kävimme syomässä ja muutamalla
oluella juhlimassa maisterin papereita. Tosin joudun vielä käymään yhden nettikurssin tässä kesän aikana
joten en ihan täysin valmis vielä ole.

Valmistujaisteni jälkeisenä lauantaina matkasimme Niagaran putouksille ja olimme siellä yhden yon kun
matka on kuitenkin sen 6-7 tuntia. Minä olinkin jo putouksilla käynyt, tosin Kanadan puolella. Tulipahan
nyt nähtyä putoukset myos sieltä Amerikan puolelta. Ja onhan ne uskomattoman valtavat ja ehdottomasti
näkemisen arvoiset. Ceci ja isi olivat molemmat oikein tyytyväisiä kun päästiin sellainenkin reissu
tekemään.

Sunnuntaina sitten palasimme takaisin Ferndaleen ja illalla myos siskopuoleni Nina ja hänen puolisonsa
Jani saapuivat. Siellä sitten olimme kaikki yhdessä vaihtamassa kuuluisia ja viettämässä aikaa yhdessä
torstaihin asti, jolloin palasimme taas takaisin Chicagoon (onhan siellä kuitenkin enemmän nähtävää kun
Detroitin alueella). Ehdimme Cecin kanssa käymään Detroitissa LANY:n keikalla (joka on yksi meidän
molempien suosikkibändeistä). Olin ostanut liput Cecille syntymäpäivälahjaksi. Loppu poppoo oli keikan
aikana katsomassa Tigersien pesäpallopeliä ja kuuntelemassa jazzia. Kaikille siis jotain tekemistä.

Chicagossa ehdimme sitten juhlistamaan Cecin synttäreitä, kiertelemään kaupunkia ja paikallisia pubeja,
shoppailemaan, käymään museossa, syomään (ja juomaan) aivan liikaa ja viettämään aikaa yhdessä.
Niin ja tietty ehdimme myos sullomaan kaikki tavarani neljään matkalaukkuun ja varmistamaan ettei
niistä mikään ole ylipainoinen. Voin sen verran sanoa, että kuuden vuoden tunkeminen neljään
matkalaukkuun ja kahteen käsimatkatavaraan ei ole mitään maailman helpointa hommaa. No, loppu
hyvin kaikki hyvin ja kaikki laukut olivat painorajojen sisällä. En tosiaan ymmärrä miten olisin ikinä
päässyt täältä pois kaikkien tavaroideni kanssa jos perhe ei olisi ollut apuna. Suuri kiitos kuuluu siis
heille kun auttoivat minua muuttamaan maailman toiselle puolen.

Nyt olen siis ollut reilu viikon Suomessa ja on kyllä ollut aika helpottunut olo. Koti on kuitenkin aina

koti! Totta kai on ihmisiä ja asioita joita tulen kaipaamaan myos Amerikassa, mutta kaikenkaikkiaan
tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja odotan innolla, että näen mitä tulevaisuuteni Suomessa tuo mukanaan!