Nyt on vihdoin kevät alkanut täällä Michiganissa. Viimeiset pari päivää ovat olleet todella lämpimiä ja aurinkoisia ja huomaa kuinka oma mielialakin kohentuu ilmojen parantuessa. Toivottavasti tämän vuoden talvi oli nyt tässä ja matka kesää kohti jatkuu ilman suurempia yllätyksiä.
Mietiskelin tässä juuri tänään kuinka Cecin saapumiseen on enää vajaa kolme viikkoa jonka jälkeen pian myos isäni, siskopuoleni ja hänen miehensä tulevat tänne minua moikkaamaan ja sitten lähden heidän kanssaan kohti koti-Suomea. Jotenkin en vielä oikein ymmärrä kuinka lähellä se Suomeen muutto oikeasti jo on, mutta olen asiasta kuitenkin todella innoissani. Varasin tässä juuri myos lennot Floridaan moikkaamaan ystävääni Kyraa ennen Cecin tuloa. Paljon on siis odotettavaa kun vain saan tämän lukukauden suoritettua loppuun!
Viime ja tämä viikko ovat kuluneet pitkälti koulujuttujen parissa. Tosiaan lukukausi alkaa lähestymään loppuaan mikä myos tarkoittaa lisääntynyttä tehtävien määrää. Vajaa kahden viikon päästä pitäisi olla kaikki valmiina ja palautettuna jonka jälkeen saan hengähtää hetken ennen kuin maisteriopintojen viimeinen lukukausi alkaa.
Koulun lisäksi minulla ei ole ollut paljon muita velvollisuuksia nyt kun valmennuskin on jo loppunut. Aikaa siis olisi suht paljon, mutta se tuntuu aina katoavan jonnekin. Onneksi olen ehtinyt treenaamaan päivittäin jotta pysyisin hyvässä kunnossa. Jotenkin on sääli huomata, että mitä enemmän on aikaa sitä "laiskemmaksi" ihminen tulee. Tuntuu siltä, että normaalin arjen aikana saa paljon enemmän aikaiseksi kun on säännollinen aikataulu.
Vaikka Suomeen muuttaminen on minulle suunnattoman positiivinen asia, tuo se mukanaan myos jonkin verran stressiä. Täällä päässä pitäisi saada osa tavaroista (ja ennen kaikkea auto) myytyä ja Suomesta pitäisi etsiä tyopaikka suht pian paluuni jälkeen. Täytyy myos hartaasti miettiä mitä tavaroita otan mukanani takaisin ja miten saan ne mahtumaan matkalaukkuihin. Toisaalta kaikki on vain järjestelykysymyksiä joten eikohän ne kaikki selviä ajallaan.
Eläminen täällä Aaronin luona on sujunut oikein hyvin ja tulen hyvin juttuun kaikkien kämppisten kanssa. Vaikka tällä hetkellä kämppiselämä ei minua häiritse, odotan myos sitä oman asunnon hankkimista jossain vaiheessa kun sen aika koittaa.
Eipä täällä mitään sen kummempia olekaan tapahtunut. Ihan perus arkea, treenaamista ja muuton suunnittelua. Oloa helpottaa se, että vihdoin tiedän varmasti missä se tulevaisuuteni on. Ikinä ei tiedä mitä se tuo tullessaan, mutta ainakin tiedän sen, että pääsen vihdoin takaisin rakkaiden ihmisten lähelle eikä tarvitse lentää valtameren toiselle puolelle jotta pääsee kotiin käymään.
 |
| Mulla oli tällainen koira piristämässä viime viikonloppua. Ihana koira, mutta ei tietenkään yhtä ihana kun Elvis (joka jo odottaa mua Suomessa)! |
 |
| Tässä vielä toinen kuva Camilosta. |
 |
| Minä ja Aaron lauantain uintitreenin jälkeen. |
 |
| Ja tässä tämä yksi murheenkryyni. Toivottavasti menee kaupaksi... |
Kommentit
Lähetä kommentti