Rapakon toisella puolella

Taas on ehtinyt tapahtua paljon viime blogi-kirjoituksen jälkeen. Lukukausi loppui ja lensin sen jälkeen 12 päiväksi Suomeen ja nyt muutama päivä sitten takaisin Amerikkaan. Koulu meni loppuun asti hyvin ja sain molemmista kursseista parhaat arvosanat ja pääsin siis lähtemään hyvillä mielin kohti Suomea ja ansaittua joululomaa. Saavuin kotiin 15.12 ja ehdin näkemään paljon sukulaisia, ystäviä ja perhettä. Taas oli koko ajan meno päällä enkä ehtinyt kauheasti "lepäämään", mutta se oli sen arvoista, koska nautin täysin rinnoin kaikkien näkemisestä ja yleisestikin Suomessa olemisesta. Suurimman osan ajasta vietin Salossa äidin ja Allun luona. Sen lisäksi olin paljon Turussa ja ehdin käymään myos Helsingissä. Kävimme myos Tapsun ja Cecin kanssa Viron risteilyllä (vietimme siis vain muutaman tunnin Tallinnassa). Jouluna tuli sitten taas syotyä oikein kunnolla ja varmaan lihottua muutama kilo, mutta sehän on vain osa joulua joten hyvä näin. Muutenkin joulu oli oikein tunnelmallinen...

Lukukausi alkaa vihdoin olemaan loppusuoralla ja enää olisi viikko jäljellä ennen loman alkua. Viimepäivät ovat kuluneet täysin koulun ja valmennuksen parissa joten loma tulee todellakin tarpeeseen. Vielä olisi yksi ryhmätyo, essee ja koe tekemättä ennen tämän lukukauden loppua. Stressiä on ollut ilmassa ja muutama hermoromahdus on meinannut tulla, mutta pääosin kaikki on mennyt hyvin ja jaksan sen voimalla, että pääsen ensi viikolla Suomeen. Enää pieni loppurutistus ja sitten pääsen joulunviettoon rakkaaseen koti-Suomeen! Kaksi viikkoa sitten oli tosiaan Amerikkalainen kiitospäivä ja matkustin Baltimoreen ystäväni Tanjan luokse viettämään juhlaa. Lähdin keskiviikkona aikaisin aamulla ja palasin takaisin Michiganiin lauantaina illalla. Meillä oli Tanjan kanssa tosi hauskaa ja olen todella iloinen, että päätin lähteä. Torstaina olimme syomässä Tanjan äidin puolen perheen kanssa kiitospäivän päivällistä. Ruoka oli aivan erinomaista ja soin taas tänäkin vuonna ihan liikaa. Onneksi joulu...

Täällä alkaa kiitospäivä lähestymään ja sen kunniaksi Aaron järjesti eilen Friendsgiving päivällisen. Kyseessä oli siis Thanksgiving joka pidetään ystävien kesken. Amerikassa monet järjestävät tällaisen tapahtuman, onhan se "tekosyy" juhlia kiitospäivää kahteen kertaan. Päivällinen oli järjestetty nyyttärimeiningillä joten kaikki osallistuivat ruuan tuomiseen. Minä ja Alex veimme green bean casserolin ja sweet potato casserolin. Minä tietysti vastasin kokkaamisesta, mutta Alex oli hengessä mukana ja kuori bataatit oikein hienosti ja auttoi myos siivoamisessa. Mielestäni ihan reilu tyonjako ettei ollut liian monta kokkia keittiossä.. Ruoka onnistui juuri niin kuin oli tarkoituskin ja bataattilaatikko oli suuri hitti! Muutenkin päivällinen oli oikein maukas ja Alex jopa sanoi, että se oli varmaan hänen lemppari Thanksgiving päivällinen tähän mennessä. Ruuan jälkeen vietimme vain aikaa muiden kanssa ja juttelimme niistä näistä. Aaronilla on talossaan pingpong poytä joten se oli ...

Uskomatonta, että nyt on jo marraskuu. Taas kerran on aika kulunut vauhdilla ja viimeisestä blogi-kirjoituksestakin on reilu 3 viikkoa aikaa. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireisiä. Muutimme tosiaan uuteen kotiin ja koulun puolesta on myos ollut paljon tekemistä. Eilen mulla oli koe johon luin koko alkuviikon, mutta nyt helpottaa taas hetkeksi koulun puolesta. Muuttokin on aika pitkälti saatu valmiiksi, tosin vielä on edessä tavaroiden paikalle laittamista ja muutamien uusien juttujen ostamista. Pikkuhiljaa kämppä alkaa kuitenkin näyttämään kodilta ja niin kuin sanonta kuuluu; hiljaa hyvä tulee. Viime viikonloppuna meillä oli hyvän ystävämme Laurenin (ui meidän kanssa samassa joukkueessa) häät. Kyseessä oli mun ensimmäiset aikuisiän häät joten odotukset olivat tietysti korkealla. Onneksi en joutunut pettymään ja kaikki oli oikein viimeisen päälle. Ruoka oli ihan mielettomän hyvää ja lisäksi meillä oli myos open bar - eli kaikki juomat kuuluivat tarjoiluun. Itse seremoni...

Syksy on jo (melkein) ehtinyt saapumaan tänne Michiganiin. Muutaman viime viikon aikana oli jo kylmiä päiviä ja välillä on myos satanut. Sää täällä on aina ollut todella arvaamaton ja samaa on ollut ilmassa myos tänä syksynä. Esimerkiksi tänään oli taas about 25 astetta ja huomenna on myos lämmintä luvassa ja mahdollisesti myos ukkosta. Vaikka kesä on ihanaa aikaa, alan jo olemaan valmis syksyä ja talvea varten. Varsinkin kun joulu alkaa pikkuhiljaa lähestymään. Täällä elämä on jatkunut suunnilleen samaan malliin kuin aikaisemminkin. Koulua ja valmennusta riittää. Onneksi kaiken tämän ohella olen myos ehtinyt itse treenaamaan ja olemme Aaronin kanssa puhuneet, että juoksisimme ensi maaliskuussa maratoonin. Siihen on vielä onneksi aikaa joten ehdimme treenaamaan ja valmistautumaan rankkaa kisaa varten. Tämän kauden ensimmäiset masters uintikisat (minun osaltani) ovat marraskuun alussa ja odotan jo innolla, että pääsen taas kisaamaan. Masters kisat ovat aina hauskoja tapahtumia eikä mit...

Ja taas on ehtinyt hetki kulua viime kerrasta kun kirjoitin blogia. Jälleen on ollut paljon kiireitä ja pahemmin ei ole vapaa-aikaa ollut. Koulu on alkanut täydellä teholla, olen ehtinyt jo pitämään esitelmän, kirjoittamaan muutaman esseen, lukemaan lukemattomia sivuja ja ensi viikolla olisi ensimmäinen koe, joten tämä viikonloppu onkin mennyt enimmäkseen opiskelun parissa. Valmennus on myos alkanut täysipäiväisesti ja maanantaisin toimin edelleen lastenvahtina. Onneksi viikonloppuisin on ollut hyvin aikaa tehdä koulujuttuja ja olen myos onnistunut mahduttamaan treenaamisen aikatauluuni. Vieläkin siis uin aina kun ehdin ja olen myos lenkkeillyt aika paljon. Viime viikonloppuna oli jokavuotinen Alumni swim meet Oaklandissa. Kisojen idea on siis se, että vanhat uimarit palaavat takaisin Oaklandiin, viettävät aikaa yhdessä ja kisaavat. Otimme tapahtumaan osaa Alexin kanssa, mutta meistä kumpikaan ei uinut kisoissa. Itse en halunnut, koska en ollut ehtinyt treenaamaan tarpeeksi ja en halu...

Taas on ehtinyt "tovi" vierähtämään viime kerrasta kun kirjoitin blogia. Ehdin tässä välissä tosiaan olemaan kaksi kuukautta Suomessa kesälomalla ja palasin vähän reilu viikko sitten takaisin Amerikan mantereelle. Kesä oli ihana, mutta tuntui taas jälleen kovin lyhyeltä (ja tällä kertaa olinkin kotona kaksi kuukautta vähemmän kuin aikaisempina kesinä). Ehdin kuitenkin nauttimaan kuumasta säästä (välillä vähän liiankin kuumasta), hyvien ystävien ja perheen seurasta ja myos matkustelusta. Joka kesä aina vannon, että käyn mahdollisimman monta kertaa jonkun tutun mokillä, mutta usein se on jäänyt suunnittelun tasolle. Tänä kesänä ehdin onneksi monta kertaa kavereiden ja sukulaisten mokeille, nautin siis täysin rinnoin suomalaisesta kesästä. Heti viikko Suomeen saapumiseni jälkeen osallistuin Jyväskylässä pidettyihin SM-kilpailuihin. Mitään odotuksia minulla ei ollut, koska en ollut vuoteen uinut enää "tosissani" vaikka useita kertoja viikossa tulikin treenattua. Olin ...

Uskomatonta, että nyt on jo melkein kesäkuun puoliväli ja 10 päivän päästä lähden kohti koti-Suomea. Tämä kevätlukukausi on mennyt taas ihan älyttomän nopeasti. No, se hän sopii minulle kun koti-ikävä alkaa olemaan aika kova. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen ollut näin pitkään putkeen pois kotoa. Vaikka alunperin odotin kevään kurssia vähän kauhulla (ensimmäinen kerta kun jouduin käymään kurssin keväällä/kesällä) on tämä ollut varmaankin tähän menneissä helpoin ja vähiten hommia vaativa kurssi. Olisin tietysti mielummin Suomessa koko kesän, mutta olen myos nauttinut näistä touko-kesäkuista täällä päin maailmaa ja olen myos iloinen siitä ettemme joudu olemaan Alexin kanssa neljää kuukautta erossa.  On helppo hymyillä kun kotiinlähto ja kesäloma lähestyvät! Suomessa minua odottavat ensin SM-kisat Jyväskylässä, sen jälkeen Ruisrock ja sitten kesätyot Sporttikoneen (urheiluvälinekauppa) myymälässä Somerolla. Olin todella onnekas, että loysin kesätoitä näin lyhyelle aja...