Kiirettä pitää

Uskomatonta, että nyt on jo marraskuu. Taas kerran on aika kulunut vauhdilla ja viimeisestä blogi-kirjoituksestakin on reilu 3 viikkoa aikaa. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireisiä. Muutimme tosiaan uuteen kotiin ja koulun puolesta on myos ollut paljon tekemistä. Eilen mulla oli koe johon luin koko alkuviikon, mutta nyt helpottaa taas hetkeksi koulun puolesta. Muuttokin on aika pitkälti saatu valmiiksi, tosin vielä on edessä tavaroiden paikalle laittamista ja muutamien uusien juttujen ostamista. Pikkuhiljaa kämppä alkaa kuitenkin näyttämään kodilta ja niin kuin sanonta kuuluu; hiljaa hyvä tulee.
Viime viikonloppuna meillä oli hyvän ystävämme Laurenin (ui meidän kanssa samassa joukkueessa) häät. Kyseessä oli mun ensimmäiset aikuisiän häät joten odotukset olivat tietysti korkealla. Onneksi en joutunut pettymään ja kaikki oli oikein viimeisen päälle. Ruoka oli ihan mielettomän hyvää ja lisäksi meillä oli myos open bar - eli kaikki juomat kuuluivat tarjoiluun. Itse seremoniakin oli liikuttava ja muutama kyynelkin taisi siinä päästä. Plussaa oli myos se, että mukana oli tosi monta vanhaa uimaria joten pidimme kaikki yhdessä hauskaa ja tanssimme koko illan. Häät olivat reilu 2 tunnin ajomatkan päässä joten vietimme lauantai-sunnuntai välisen yon siellä. Vaikka olisin tarvinnut viikonlopun opiskelua varten, oli juhlat sen arvoiset eikä siis viikonlopun "tuhlaaminen" kaduttanut yhtään.
Laurenin häitä edeltävänä viikonloppuna osallistuin Michigan Masters uimareiden järjestämään päivällistilaisuuteen. Siihen sisältyi uimareiden palkitseminen, ruokailu ja olympia-uimari Janet Evansin puhe. Pääsyy siihen miksi osallistuin kyseiseen tapahtumaan oli se, että minut oli valittu Michigan Masters vuoden naisuimariksi ja sain siitä palkinnon. Janet Evansin puhe oli ihan mielettomän hyvä ja oli mahtavaa kuunnella niin maineikkaan uimarin kertomuksia hänen omasta urastaan ja kohtaamistaan vaikeuksista. Vaikka ruoka itsessään olikin pettymys, tilaisuudesta jäi kokonaisuudessaan oikein positiivinen mieli.
Muutama viikko sitten meidän uimareilla alkoi kisakausi ja tähän mennessä meillä on ollut jo kahdet kisat joista toiset olivat Oaklandia vastaan viime perjantaina. Hävisimme Oaklandin miehille vain neljällä pisteellä joten voitte vain kuvitella kuinka tiukka kisa oli kyseessä. Molemmat minä ja Sean (Wayne Staten päävalmentaja) uimme Oaklandille meidän omien yliopistouriemme aikana joten molemmat halusimme voittaa. Vaikka sitä voittoa ei tullutkaan, meidän miehet uivat todella hyvin ja se antoi koko joukkueelle lisää uskoa ja luottamusta tulevaa kautta varten. Kisojen jälkeen menimme koko joukkue yhdessä syomään ja huomasin siellä, että kaikki olivat todella tyytyväisiä tuloksiin. Aina ei siis tarvitse voittaa onnistuakseen ja ollakseen tyytyväinen. Se on hyvä pitää myos itse mielessä.
Tämän tulevan viikonlopun ajattelin pyhittää täysin talon kuntoonlaittamiseen ja kaiken tarpeellisen ostamiseen. Toivottavasti saamme suurimman osan valmiiksi jotta voin laittaa kuvia seuraavaan blogi-julkaisuun.
Vaikka kiirettä onkin pitänyt, olen ehtinyt treenaamaan myos itse ja ensi viikonloppuna minulla on tämän kauden ensimmäiset masters-kilpailut. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millaista tulosta treenaaminen on tuottanut!
Täällä oli tosiaan keskiviikkona Halloween. Amerikassa se on todella iso juhla ja lapset käyvät trick or treat kierroksella asut päällä. Ajattelin, että meillä kävisi tänä vuonna lapsia (koska asumme nyt talossa emmekä asunnossa) joten kävin ostamassa paljon karkkia keskiviikkona. Yllätyksekseni täällä ei käynyt kukaan ja nyt meillä on kaikki karkit jäljellä! No, "more for us then".