On jotenkin vaikeeta ymmärtää, että marraskuu alkaa olla jo puolivälissä ja about kuukauden päästä pääsen jo Suomeen reilu muutaman viikon visiitille. Pikkuhiljaa alkaa tämä lukukausi painamaan joten odotan todella kovasti loman alkua. Onneksi enää ei tosiaan ole pitkä aika kunnes hyppään koneeseen ja suuntaan kohti kotia.
Talvi alkaa olemaan jo pitkällä täällä Michiganissa ja kylmä on iskenyt. Ensilumi on vielä kuitenkin satamatta ja toisaalta odotan sitä jo aika paljon, koska se on joulun merkki! Pikkuhiljaa voi alkaa kuuntelemaan joululauja ja koristelemaan asuntoa. Asunnosta puheen ollen, minulla ja Melissalla on yhteiselo sujunut oikein hyvin ja meistä on myos sen myotä tullut paljon läheisemmät. On todella positiivista, että tulemme niin hyvin toimeen. Ja kämppään olen myos edelleen erittäin tyytyväinen. Nyt meillä on oikeastaan kaikki tarvittava hankittu kun viikonloppuna saimme vihdoin ostettua matot olohuoneeseen ja makuuhuoneisiin. Tehtiin lauantaina reissu Ikeaan ja sieltä loytyi kaikki loput tarvittavat asuntoa varteen. Ja tarttuihan sieltä mukaan muutama joulukoristekin..
Viime viikon maanantaina sain paketin äidiltä, Tapsulta ja Ceciltä. Paketti jälleen kerran piristi syksyäni erittäin paljon. Ceci oli jopa ostanut minulle joulukalenterin, koska tietää kuinka paljon niistä tykkään ja kuinka suomalaiset joulukalenterit ovat parempia kuin amerikkalaiset. Kalenterin lisäksi paketissa oli irtokarkkeja, suklaata, Aku Ankka, uimalaseja, purkkaa ja sukkia. Sukat pistivät nauramaan, koska äiti todellakin tietää kuinka usein hävitän sukkia ja kuinka harvoin niitä päädyn ostamaan. Ratkaisu ongelmaan on siis se, että niitä lähetetään minulle maailman toiselta puolelta. Ihme ja kumma, mutta karkkeja ja suklaita on vielä jäljellä! Olen siis jotenkin pystynyt hillitsemään itseni..
Nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet vähän helpompia koulun puolesta ja olen ehtinyt tekemään vähän muutakin. Viime torstaina esimerkiksi kävin Melissan, Melissan poikaystävän ja Melissan poikaystävän kaverin kanssa elokuvissa katsomassa Bad Moms 2. Elokuva oli ihan hauska; harmiton komedia. Viikonloppuna tosiaan ehdittiin käymään Ikeassa ja ehdin myos näkemään muutamia kavereita.
Perjantaina olin lastenvahtina samalle perheelle, jolle olin lastenvahtina kerran aikaisemmin tänä vuonna. Vahdin siis kahta poikaa (9 ja 11 vuotiaat). Molemmat olivat todella hyväkäytoksisiä ja ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Melissa oli myos vahtimassa lapsia naapuritalossa. Lapset tunsivat kaikki toisensa joten mentiin yhdessä päivälliselle ja sen jälkeen leivottiin ja katsottiin elokuva. Oli siis todella helppo ilta ja siitä myos maksettiin tosi hyvin. Toivoisin, että saisin lastenhoitokeikkoja useammin, koska se on ihan hauskaa ja siitä tosiaan maksetaan hyvin! Ainoa rankka osuus oli se, että vanhemmat tulivat kotiin vasta vähän puolenyon jälkeen ja minun piti olla aamulla 6:00 hallilla aamutreeneissä. Siitä kuitenkin onneksi selvittiin!
Sunnuntaina oli iso päivä, koska osallistuin elämäni ensimmäisiin Masters-kisoihin. Uin 200 sekarin, 200 rintauinnin, 100 sekarin ja 100 vaparin. Ajat eivät olleet mitään maailman parhaita, mutta minulla oli hauskaa ja oli tosi kiva päästä kisaamaan taas pitkästä aikaa. Kaksi muutakin vanhaa Oakland uimaria oli mukana kisoissa; Aaron Helander ja John Lubisco. Mukana oli myos Doug, joka valmistui 14 vuotta sitten ja aloitti tänä vuonna uimaan Aaronin kanssa. Koitamme aina välillä koordinoida aikataulumme niin että pystyn uimaan heidän kanssa. Paljon kivempi uida ryhmässä kuin yksin! Kisojen osallistumismaksuun kuului myos lounas jonka oli valmistanut kyseisen lukion (jossa kisat pidettiin) vanhemmat. Ruokaa oli ihan älyttomasti ja se oli myos todella hyvää. Kaikki voitot kisoista meni lukion uintijoukkueelle, joten osallistumismaksut menivät hyvään tarkoitukseen. Kaikenkaikkiaan kokemukseni oli siis erittäin positiivinen ja toivon, että pääsen lähiaikoina taas kisaamaan.
Tälle viikolle minulla ei ole paljon ohjelmaa, muuta kuin koulujuttujen tekemistä ja opiskelua. Ensi viikon torstaina on Kiitospäivä ja menen taas Kelseyn luo. Kirjoittelen siitä siis ensi kerralla! Odotan innolla, että saan pian muutaman päivän vapaaksi..
Talvi alkaa olemaan jo pitkällä täällä Michiganissa ja kylmä on iskenyt. Ensilumi on vielä kuitenkin satamatta ja toisaalta odotan sitä jo aika paljon, koska se on joulun merkki! Pikkuhiljaa voi alkaa kuuntelemaan joululauja ja koristelemaan asuntoa. Asunnosta puheen ollen, minulla ja Melissalla on yhteiselo sujunut oikein hyvin ja meistä on myos sen myotä tullut paljon läheisemmät. On todella positiivista, että tulemme niin hyvin toimeen. Ja kämppään olen myos edelleen erittäin tyytyväinen. Nyt meillä on oikeastaan kaikki tarvittava hankittu kun viikonloppuna saimme vihdoin ostettua matot olohuoneeseen ja makuuhuoneisiin. Tehtiin lauantaina reissu Ikeaan ja sieltä loytyi kaikki loput tarvittavat asuntoa varteen. Ja tarttuihan sieltä mukaan muutama joulukoristekin..
Viime viikon maanantaina sain paketin äidiltä, Tapsulta ja Ceciltä. Paketti jälleen kerran piristi syksyäni erittäin paljon. Ceci oli jopa ostanut minulle joulukalenterin, koska tietää kuinka paljon niistä tykkään ja kuinka suomalaiset joulukalenterit ovat parempia kuin amerikkalaiset. Kalenterin lisäksi paketissa oli irtokarkkeja, suklaata, Aku Ankka, uimalaseja, purkkaa ja sukkia. Sukat pistivät nauramaan, koska äiti todellakin tietää kuinka usein hävitän sukkia ja kuinka harvoin niitä päädyn ostamaan. Ratkaisu ongelmaan on siis se, että niitä lähetetään minulle maailman toiselta puolelta. Ihme ja kumma, mutta karkkeja ja suklaita on vielä jäljellä! Olen siis jotenkin pystynyt hillitsemään itseni..
Nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet vähän helpompia koulun puolesta ja olen ehtinyt tekemään vähän muutakin. Viime torstaina esimerkiksi kävin Melissan, Melissan poikaystävän ja Melissan poikaystävän kaverin kanssa elokuvissa katsomassa Bad Moms 2. Elokuva oli ihan hauska; harmiton komedia. Viikonloppuna tosiaan ehdittiin käymään Ikeassa ja ehdin myos näkemään muutamia kavereita.
Perjantaina olin lastenvahtina samalle perheelle, jolle olin lastenvahtina kerran aikaisemmin tänä vuonna. Vahdin siis kahta poikaa (9 ja 11 vuotiaat). Molemmat olivat todella hyväkäytoksisiä ja ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Melissa oli myos vahtimassa lapsia naapuritalossa. Lapset tunsivat kaikki toisensa joten mentiin yhdessä päivälliselle ja sen jälkeen leivottiin ja katsottiin elokuva. Oli siis todella helppo ilta ja siitä myos maksettiin tosi hyvin. Toivoisin, että saisin lastenhoitokeikkoja useammin, koska se on ihan hauskaa ja siitä tosiaan maksetaan hyvin! Ainoa rankka osuus oli se, että vanhemmat tulivat kotiin vasta vähän puolenyon jälkeen ja minun piti olla aamulla 6:00 hallilla aamutreeneissä. Siitä kuitenkin onneksi selvittiin!
Sunnuntaina oli iso päivä, koska osallistuin elämäni ensimmäisiin Masters-kisoihin. Uin 200 sekarin, 200 rintauinnin, 100 sekarin ja 100 vaparin. Ajat eivät olleet mitään maailman parhaita, mutta minulla oli hauskaa ja oli tosi kiva päästä kisaamaan taas pitkästä aikaa. Kaksi muutakin vanhaa Oakland uimaria oli mukana kisoissa; Aaron Helander ja John Lubisco. Mukana oli myos Doug, joka valmistui 14 vuotta sitten ja aloitti tänä vuonna uimaan Aaronin kanssa. Koitamme aina välillä koordinoida aikataulumme niin että pystyn uimaan heidän kanssa. Paljon kivempi uida ryhmässä kuin yksin! Kisojen osallistumismaksuun kuului myos lounas jonka oli valmistanut kyseisen lukion (jossa kisat pidettiin) vanhemmat. Ruokaa oli ihan älyttomasti ja se oli myos todella hyvää. Kaikki voitot kisoista meni lukion uintijoukkueelle, joten osallistumismaksut menivät hyvään tarkoitukseen. Kaikenkaikkiaan kokemukseni oli siis erittäin positiivinen ja toivon, että pääsen lähiaikoina taas kisaamaan.
Tälle viikolle minulla ei ole paljon ohjelmaa, muuta kuin koulujuttujen tekemistä ja opiskelua. Ensi viikon torstaina on Kiitospäivä ja menen taas Kelseyn luo. Kirjoittelen siitä siis ensi kerralla! Odotan innolla, että saan pian muutaman päivän vapaaksi..
 |
| Minä ja Aaron 100 sekauinnin jälkeen sunnuntaina. |
 |
| John, Doug, Aaron ja minä sunnuntain kisojen jälkeen. |
 |
| Mun vanha koulukaveri Alina lähetti tämän kuvan muutama päivä sitten ja mun oli pakko laittaa se tähän blogi-kirjoitukseen, koska mun mielestä tää on aivan ihana kuva! Olisikohan tämä ehkä ekalta tai tokalta luokalta? |
Kommentit
Lähetä kommentti